Kun alkuperäinen Lincoln Zephyr esiteltiin 1930-luvun lopulla, sitä pidettiin aikansa huipputyylikkäänä ja suorituskykyisenä autona, sillä sen muotoilussa oli Art Deco -tyyliä, virtaavat linjat ja konepellin alla jyskyttävä 267 kuutiotuuman V-12-moottori, jossa oli 110 hevosvoimaa.

Vuonna 1938 (jolloin Lead Zephyrin ainoa jäljellä oleva varastossa oleva osa – kojelauta – rakennettiin) Yhdysvallat oli yhä Suuren laman kourissa, ja korkeatasoiset ajoneuvot, kuten Duesnburg, Cadillac ja tietenkin Lincoln, olivat ihailtuja, mutta saavuttamattomissa kaikille muille kuin kaikkein varakkaimmille tuon ajan ihmisille. Elokuvatähtiä kuvattiin kalliilla ja tyylikkäillä autoilla, kun muu väestö vain katseli ja ihaili kauniita ihmisiä ja kauniita autoja. Kun tuli aika päivittää Zephyr superrodiksi, tarvittiin joukko lahjakkaita suunnittelijoita ja käsityöläisiä tekemään siitä moderni mestariteos – Art Deco -muotoilu ja perimmäinen autojen kustomoija Boyd Coddington.

Alkuperäiset Zephyrit rakennettiin ja myytiin aikana, jolloin Yhdysvaltain minimipalkka oli 40 senttiä tunnilta. Elettiin epävarmoja aikoja, mutta amerikkalaiset luottivat autoihinsa. He saattoivat ajaa tavallisilla Ford-, Dodge- ja Chevrolet-autoilla, mutta he halusivat ja ihailivat tyylikkäitä ja korkealuokkaisia autoja.

Alkuperäisen Lincoln Zephyrsin suunnitteli Ford Motor Companyn suunnittelija E.L. Gregory kilpailemaan Chrysler Airflow’n kanssa. Aikaansa ne olivat henkeäsalpaavan kauniita, ja vielä tänäkin päivänä keräilijät arvostavat alkuperäisen Zephyrsin virtaavia, art deco -linjoja.

”Olen aina pitänyt 1930-luvun Art Deco -autoista”, sanoo hot rod -rakentaja ja televisiopersoona Boyd Coddington. ”Aloitimme tämän projektin vuoden 1938 Lincoln Zephyrillä, mutta kun pääsimme vauhtiin, tajusimme, ettei se toiminut, joten heitimme sen pois ja rakensimme uuden auton tyhjästä. Se on osittain lyijykelkka-custom ja osittain hot rod.” Kun Lead Zephyr esiteltiin Las Vegasissa järjestetyssä valtavassa Specialty Equipment Market Association (SEMA) -näyttelyssä, Popular Mechanics Magazine kutsui sitä ”klassiseksi customiksi”.

Lead Zephyr -autoa, jonka kori ja asento on rakennettu mittatilaustyönä ja joka on matala, voisi myös kutsua mittatilaustyönä tehdyksi autoksi. Mutta kun katsot peltilevyn alle 514 kuutiotuuman Ford Big Block V8:n, joka tuottaa arviolta 600 hevosvoimaa uudistetun moottorin kautta…

Fordin C6-automaattivaihteiston ja Fordin 9-tuumaisen takapään ansiosta Lead Zephyr -mallia voisi kutsua myös hot rodiksi.

Kuten Coddington huomauttaa, hän ja hänen miehistönsä halusivat rakentaa auton, jossa on matala, mukautettu ulkonäkö, joten he aloittivat projektin vanhalla, vuoden 1938 Lincoln Zephyrillä, jota he aikoivat muokata Eddy Whimblen alkuperäisten piirustusten mukaiseksi. Mutta kun projekti alkoi, he totesivat nopeasti, että alkuperäinen Lincoln ei ollut tarkoituksenmukainen, joten Marcel DeLay ja hänen poikansa Mark Marcel’s Custom Metal -yrityksessä Coronassa, Kaliforniassa loivat Lead Zephyrille upouuden metallirungon.

Itse asiassa ainoa alkuperäinen osa vuoden 1938 autosta on kojelauta. Putkiteräksisestä korirakenteesta DeLayt rakensivat Lead Zephyrin koripaneelit 18-mittakaavan lieväteräksestä, ja lattia, palomuuri ja muut sisäiset rakenneosat valmistettiin 16-mittakaavan teräksestä.

Englantilaisella pyörällä, venyttimillä ja kutistimilla sekä luotettavalla vasaralla ja tela-alustalla – työkaluilla, joita käsityöläiset käyttivät metallin muokkaamiseen sata vuotta sitten – he loivat tämän Lincoln Zephyrin nykyaikaisen, pitkän ja erittäin matalan version peltilevyt.

Yksi Lead Zephyrin huomattavimmista piirteistä on sen ulkonäkö, mutta sen puuttuminen. Valtavat takalokasuojat ovat yksiosaiset, ja ne peittävät takapyörät täysin, kun Lead Zephyr on maassa. Tästä herää tietenkin kysymys, miten takapyörät ja renkaat asennetaan ja irrotetaan? Vastaus on, että tiimi loi erityisen sarjan 18-tuumaisia Coddingtonin kevytmetallivanteita, joissa on hyvin pieni offset, jotta 18-tuumaisiin vanteisiin asennetut 245/ZR45-18 Goodyearin renkaat voidaan irrottaa tai asentaa ilman irrotettavia lokasuojahyllyjä. Custom-teema jatkuu Whimblen rakentamassa messinkisäleikössä ja vuoden 1937 Ford-ajovaloissa sekä Gabe’s Street Rods and Custom Interiorsin kustomoidussa sisustuksessa. Sisätilat on viimeistelty kermanvärisellä Reno-nahalla Tea’s Design -etupenkkien, räätälöidyn takaistuinalueen ja Mercedes-Benz-maton päällä. Mukautettu billet-ohjauspyörä ja mukautettu billet-alumiininen mittaristo on myös päällystetty kermanvärisellä Reno-nahalla.

Jopa tavaratila on viimeistelty samoilla rikkailla materiaaleilla. Melodioista huolehtii Precision Soundin suunnittelema ja asentama moderni äänentoistojärjestelmä. Vuonna 1938 vanhasta putkiradiosta kuului päivän hittejä, kuten ”Jeepers Creepers”, ”A Tisket, A Tasket” ja yhtä sopiva sävelmä kuin vuonna 1938 – ”God Bless America”.

Pelottavinta, mitä radiosta tuli vuonna 1938, oli Orson Wellesin Mercury-teatterin tuotanto ”Maailmojen sota”, joka aiheutti paniikkia ja jota syytettiin monista itsemurhista. Nykypäivän populaarimusiikkia syytetään myös itsemurhista, mutta aivan eri syistä.

Tämän tyylikkään hybridin hot rod -puoli alkaa moottorista. Lead Zephyrin voimanlähteenä on 514 kuutiotuuman Big Block Ford V8, joka tuottaa yli 600 hevosvoimaa, mikä on noin viisi kertaa enemmän kuin alkuperäisen V-12:n teho. Ford Motorsportin rakentamassa kaasutteisessa V8-moottorissa on myös Doug Thorleyn mukautetut pakoputkipäätteet.
Alustana on uusi Art Morrison -alusta, jossa on Art Morrisonin hammastanko-ohjaus. Ford Motorsportsin 514-moottorin kaikki hevosvoimat ja vääntömomentit käsitellään Ford C6 -automaattivaihteistolla, jonka Advanced Transmission on muokannut, ja se syöttää moninkertaisen vääntömomentin 9-tuumaiselle Fordille, jossa on Inland Empire Drivetrainin 3,55:1-loppuveto. Taka-akseli sijaitsee nelipalkkijärjestelmällä, jossa on turvatyynyt.

Rungon takaosaa on nostettu ylöspäin, jotta jousitusakselille jää runsaasti liikkumavaraa. Ainoa ero hot rodista kelkkaan on ilmatyynyjen käyttö ajokorkeuden säätöön. Kuten valokuvista näkyy, kun omistaja/keräilijä Tony Pisano haluaa täydellisen matalalla ratsastavan ilmeen, hän voi painaa Lead Zephyrin maahan. Kun hän joutuu jälleen matkustamaan, hän voi nostaa ajokorkeuden kohtuullisemmalle tasolle Etelä-Kalifornian teitä varten. Etupäässä käytetään Mustang II -osia, mukautettuja akseleita ja turvatyynyjä. Wilwoodin levyjarrut hoitavat pysäytystehtävät.
Jotkut hot rodit ovat kauniita ja jotkut tullit ovat kauniita. Lead Zephyr on ulkonäöltään suorastaan silmiinpistävä. Erikoisvalmisteisen teräsrungon virtaavia linjoja korostaa Dennis Ricklessin ja Eddy Whimblen suunnittelema kaksivärinen maalaus. Päällimmäinen väri on Mercedes-Benz Anthracite Gray ja alempi keltainen on Boyd Coddington Mellow Yellow, ja jopa konepellin alla oleva alue noudattaa ulkoista kaksivärimaalausta. Samoja värejä käytetään Lead Zephyrin sisällä, mutta ne sekoitettiin tasoitusaineella, jotta ne sopisivat paremmin sisätilojen sävyyn.

Vuonna 1938 kansa näki Errol Flynnin Robin Hoodina, Betty Davisin Jezebel-elokuvassa ja Spencer Tracyn Boy’s Town -elokuvassa – kaikkia näitä pidetään nykyään klassikkoelokuvina. Myös alkuperäinen Lincoln Zephyr oli klassikko. Ja nyt on uusi Zephyr-klassikko – Lead Zephyr.
Kun huippulaadukas lahjakkuus yhdistetään hot rodding -taiteeseen ja custom-autojen taiteeseen, saadaan Lead Zephyrin kaltainen näyttävä, huipputekninen hybridi.

###