Nicks Barronin Woody vuodelta 1949 oli todellinen mestariteos. Ajoneuvon korin teki Pinkee’s Rod Shop, ja sen yläosaa leikattiin 2 1⁄2 tuumaa ja takaosaa 5 tuumaa, kun taas etusäleikkö ja puskuri jätettiin ennalleen. Takapuskuri kuitenkin muutettiin kokonaan, ja Paul Stoll maalasi auton punaisella PPG-maalilla.

Auton sisustus oli kokonaan nahkaa, jonka teki Gabes Customs, ja sama yritys teki myös matot. Vaihteisto oli 4 L60 E, jossa oli pylväsvaihtaja, ja pyörät olivat Boyd Coddingtonilta, ja Charlie Hutton huolehti rungon ja jousituksen muutoksista.

Nick Barronin mielestä projektin vaikein osa oli yläosan 2 2/2 tuuman pilkkominen ja takaluukun ja tuulilasin vinouttaminen. Kaikki uudet lasit ja sähkötoimiset ikkunat lisättiin, ja etuistuimet varustettiin sähkösäätöisillä istuimilla.

Chevrolet lopetti aidon puun käytön vuonna 1948, mutta Nickin autossa kaikki puu oli maalattu. Vuonna 1949 ei ollut moottorivaihtoehtoja, ja vakiovarusteena oli 216-kuutioinen moottori, jossa oli kolmivaihteinen manuaalivaihteisto. Vuonna 1949 oli saatavana kaksi ohjaamomallia: vakiona kolmilasinen ohjaamo ja lisävarusteena saatava viisilasinen ohjaamo.

Chevrolet oli valmistanut puisia vaunuja vuodesta 1939 lähtien, ja puisten vaunujen rakentaminen oli siirretty Herculesin, Cantrellin ja Ionian kaltaisille yrityksille. Eri vaunujen rakentajien käyttämässä puumateriaalissa oli eroja. Hercules rakensi puupaneloinnit mahongista ja kehysti ne tuhkalla, kun taas sekä Ionia että Cantrell paneloivat vaunut koivusta. Vaunujen rakentajat loivat kokonaisen teollisuudenalan valmistamalla puisia vaunuja autonvalmistajien alustoista ja rungoista. Puun muotoilun ensisijainen kohde oli farmariauto.

Vuonna 1949 Chevrolet rakensi puuvaununsa kokonaan teräskoreilla, ja vain Ionia-yhtiö jatkoi puuvaunujen rakentamista Chevroletille toisen maailmansodan päätyttyä. 1950-luvulle tultaessa useimmat autonvalmistajat alkoivat vähentää puun käyttöä laminaattien hyväksi, ja puun hyvän ulkonäön säilyttäminen ja sen heikkenemisen estäminen vaativat usein huoltoa, mikä oli yksi syy puupohjaisen auton vähenemiseen. Lisäksi uudet onnettomuusturvallisuusmääräykset haittasivat aidon puun käyttöä autojen korien rakentamisessa, erityisesti todellisten rakenneosien rakentamisessa koristeellisten käyttötarkoitusten sijasta.

Nicks Barronin vuoden 1949 Woody oli hieno löytö, hyvin säilynyt ja mekaanisesti toimiva. Se oli myös Chevrolet’n suosituin puuvaunu sodan jälkeen. Vaikka vuosien 1946-1948 mallit eivät juurikaan eronneet vuoden 1942 malleista, auton kauneus oli kiistaton, ja sen ammattitaito oli osoitus puuvaunujen rakentamisen loistavista päivistä.